Treenit meinasivat peruuntua hetmiten lähdön jälkeen kun pomo kekkasi, että eihän meillä ole sitä bassoa treeniksellä. Onneksi saatiin yks lahjakas singer-songwriter aka Sirkkalankadun-Sibelius lainaamaan meille omaansa. Unibrow ja Mr. Peconia hyppäsi turboahdettuun samppanjanväriseen batmobileen vm. 84 ja kruisaili läpi kaupungin (onneks ei oltu otettu liikaa puistosiiteriä). Autossa oli varmaan jotain 60 astetta ja matkalla pysähdyttiin kerran katsomaan kaunista naista. Siis Unibrow katso kun kuski seuras samanaikaisesti silmä tarkkana moottorin ahtopaineita ja jousituksen momentteja. Eniveis saatiin basso lainaksi. Tänks sibbe/sting!
Mitä sitten kun kaatuneita ei enää muistella. Voisko kaatuneiden muistopäivä olla jokaisen ihmisen tärkeimmän kaatumisen muistopäivä. Kaatuminen rappusissa, Dynamon tanssilattialla, Blankon tanssilattialla, mökkibileissa liukkailla rappusilla, pyörällä ensimmäistä kertaa ilman apupyöriä. Symbolisesti kaatuminen maailmassa kohtaaviin esteisiin. Kerran kaaduttiin työmaalla komiasti kun telineet räsähti ja peconialla tais vähän murtua käsikin siinä. Mut harkko oli ehjä senkin kaatumisen jälkeen. Et onneksi ei tullut taloudellisesti takkia. Ou Jee.
Peconialla on nyt valmiina kaks uutta biisiä ja pistettiin tiimin kanssa niitä vähän menemään. Ensimmäinen on työnimeltään "Razorlight". Se on tämän kesän 15 years: herkkä, kaunis kappale, sanoituksissa arjen havainnointia ja synkkyyttä. Perusidea lienee kutakuinkin, että ikinä ei tiedä koska lähimmäisensä voi menettää. Ihmiset kokevat karuja kohtaloita päivittäin, mutta kuitenkin ainakin osa pystyy jatkamaan elämäänsä katkeroitumatta/masentumatta... (toim huom. taustalla soi uusi Band of Horses = parhautta)
Toinen uutukaisbiisi kulkee toistaiseksi nimellä "Cup&Pint". Mentiin yks ilta vanhan hyvän ystävän kanssa käväisemään kuppilaisessa kahvilassa. Illan aikana uhottiin Great Whiten ja Daddy T:n kanssa että mennään huomenna päivällä kämpälle. Mä korotin siihen vielä, että uusi biisi huomiseksi. Aamukahvin ja hesarin (sekä kahden pyykkikoneellisen jälkeen) mr. Peconia nappas kitaran käteen ja rustas biisin sekä sanat 45 minuutissa valmiiksi. Tää on tosi perinteinen moderate country feeling biisi. En osaa sanoa oisko tässä jotain sanomaa mutta jotain muuta voin sanoa. Peconian mielestä on parempi pyytää vanha ystävä vierailulle kerran vuodessa, kuin kaveerata Fuckbookissa ympäriinsä. Kiitos ja anteeksi.
Keikalla nämä kaksi uutukaista ja vanhat klassikot voi nähdä sitten 3.7. tiedätte missä festareilla. Ja jos ette tiedä tai haluatte lähettää vihamailia niin ottakaa vapaasti yhteyttä peconiaband@gmail.com. Myös rahalähetykset, viinipullot, viinapullot, kukkakimput, herkkukorit ja ehjät piuhat ovat tervetulleita. Ota yhteyttä mailitse jos haluat lähettää näitä Peconialle.
Jos sinua askarrutta nämä mystiset hahmot Peconian tarinoiden takana, niin tässä kuvamateriaalia (Kaikki copyrightit Kuurna. Älä vittu käytä ilman lupaa. Kiitos)
Peconia, Great White, Unibrow
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti